16.12.1997

Kanne Riihimäen käräjäoikeudessa

A kertoi B:tä vastaan ajamassaan kanteessa, että B, joka oli ammatikseen keilailutarvikkeita myyvä ja palloja poraava kauppias, oli porannut A:n Columbia Beast -merkkisen keilapallon, ja että tästä johtuen pallo oli tullut sääntöjen vastaiseksi. A oli osallistunut tällä pallolla Singaporessa 31.10.1992 pidettyyn Martell Santa Claus Open 1992 keilailukilpailuun, jossa oli ollut erikoispalkintona 346 993,95 Suomen markan arvoinen loistoauto ja 50 000 Singaporen dollarin arvoinen lahjaseteli sille, joka ensimmäisenä saavuttaisi täydellisen 300 pisteen sarjan eli 12 peräkkäistä kaatoa. A oli saanut kilpailussa ensimmäisen 300 pisteen sarjan ja oli tällä sarjalla voittanut mainitut erikoispalkinnot. Tämän jälkeen hänellä oli ollut mahdollisuus kilpailujen sääntöjen mukaan voittaa vähintään toinen palkinto, joka oli ollut määrältään 7 000 Singaporen dollaria. Kun hänen pallonsa oli tarkastettu kilpailun tässä vaiheessa, B:n poraaman pallon, jota ei ollut käytetty suorituksessa, oli todettu olleen sääntöjen vastainen. Tuolloin A:n koko suoritus oli hylätty ja hän oli tämän vuoksi menettänyt mainitut palkinnot. Ammattiporaajan törkeä huolimattomuus eli punnitusten suorittamatta jättäminen oli aiheuttanut A:lle hänen vaatimansa suuruiset vahingot.

Tämän vuoksi A vaati, että B velvoitettaisiin suorittamaan A:lle virheellisen työsuorituksen perusteella A:n menettämistä palkintorahoista 169 005 markkaa ja hänen menettämänsä palkintoauton arvona 346 993,95 markkaa, molemmat määrät korkoineen.

Vastaus

B vaati kanteen hylkäämistä. Hän oli antanut A:lle kyseisen pallon puolivalmiina ilman, että hän oli saattanut pallon reikiä lopulliseen kuntoon ja punninnut palloa. A oli ilmoittanut B:lle saattavansa pallon reiät lopulliseen kuntoon. B oli myös huomauttanut A:lle siitä, että palloa ei ollut punnittu. Tämän vuoksi B ei ollut menettelyllään aiheuttanut A:lle vahinkoa.

B:n toiminnalla ja A:lle aiheutuneella vahingolla ei ollut syy-yhteyttä keskenään. Vahingot olivat olleet ennalta-arvaamattomia ja etäisiä, koska 300 pisteen sarja oli sinänsä jo äärimmäisen harvinainen, autopalkinto oli keilailukilpailussa poikkeuksellinen ja A:n osallistuminen ja pallon valikoituminen kilpailuun sekä se, että ensimmäisen 300 pisteen sarjan tekijä oli sattunut olemaan A oli ollut sattumanvaraista. Kilpailusääntöjen mukaan pelaaja itse oli vastannut pallojen sääntöjenmukaisuudesta ja kilpailijalla oli ollut mahdollisuus kilpailun missä vaiheessa tahansa punnituttaa pallot. B kiisti vaatimukset myös määriltään.

Käräjäoikeuden tuomio 17.2.1995

Käräjäoikeus totesi, että A oli antanut asiassa toimeksiannon B:lle keilapallon poraamisesta. B oli suorittanut porauksen, mutta jättänyt punnituksen ja pallon sääntöjenmukaisuuden tarkistamatta ennen keilapallon luovuttamista A:lle. Keilapallo oli myöhemmin todettu kilpailun yhteydessä sääntöjen vastaiseksi. B oli kertonut huomauttaneensa A:lle pallon punnitsemattomuudesta. A puolestaan oli kertonut, että hän ei ollut tätä kuullut. Ilmoittaessaan vastuullaan olevan seikan tekemättä jättämisestä A:lle B:n olisi tullut varmistaa, että hänen sanomansa oli ymmärretty. Kun niin ei ollut tapahtunut, käräjäoikeus katsoi, että B oli menetellyt huolimattomasti. B oli myös ryhtyessään poraamaan kansainvälisen tason keilaajalle keilapalloa voinut ennakolta ottaa huomioon, että A voi käyttää hänen poraamaansa palloa kansainvälisissä kilpailuissa. Käräjäoikeus katsoi, että mahdollisen kilpailun palkinnon suuruus ja täydellisen 300 pisteen sarjan saavuttaminen eivät olleet niin harvinaisia, että ne eivät olisi olleet ennakoitavissa. Näillä perusteilla käräjäoikeus katsoi, että B oli osaltaan työsuorituksen perusteella vastuussa virheellisen poraamistuloksen A:lle aiheuttamasta vahingosta.

A puolestaan ei ollut ennen kilpailua käyttänyt hyväkseen kilpailusääntöjen mukaista mahdollisuutta tarkastaa kilpailussa käyttämänsä pallot. A:lla oli ollut syytä luottaa siihen, että hänen pallonsa olisivat sääntöjen mukaiset, kun hän oli saanut ne poraajalta. Kuitenkin hänen olisi ollut syytä punnituttaa ja tarkistuttaa pallot ennen kilpailua, kun hän ei ollut nyt kysymyksessä olevan pallon osalta saanut ilmoitusta pallon punnitsemisesta taikka itse ollut punnitustilanteessa mukana. Kun A ei ollut näin menetellyt, hän oli omalta osaltaan myötävaikuttanut hänelle aiheutuneeseen vahinkoon.

A:lle aiheutuneen vahingon määrän osalta oli selvitetty, että palkintorahojen määrä olisi ollut 57 000 Singaporen dollaria eli kilpailuaikaan voimassa olleen 2,965 markan kurssin mukaan 169 005 markkaa. Autopalkinnon arvona käräjäoikeus piti 260 245,46 markkaa. Käräjäoikeus katsoi huomioon ottaen A:n oma myötävaikutus sekä B:n suorittaman työn arvo ja laatu, että B:n A:lle suoritettavaa vahingonkorvausta tuli kohtuudella sovitella. Tämän sovittelun tuloksena käräjäoikeus katsoi, että kohtuullisen vahingonkorvauksen määrä oli 75 000 markkaa.

Tämän vuoksi ja soveltaen vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n ja 6 luvun 1 §:n säännöksiä käräjäoikeus velvoitti B:n suorittamaan A:lle vahingonkorvaukseksi 75 000 markkaa korkoineen.

Kouvolan hovioikeuden tuomio 4.9.1996

A ja B valittivat hovioikeuteen. Hovioikeus totesi riidatonta olevan, että keilapallon poraustehtävään kuului myös pallon punnitseminen. B ei ollut näyttänyt, että pallon punnitsematta jääminen eli virhe suorituksessa ei ollut johtunut hänestä. B:n olisi tullut varmistaa, että A oli tullut tietoiseksi pallon punnitsemattomuudesta.

Sopimusvelvoitteissa pyritään ylläpitämään tasapainoa myös siten, että sopimusrikkomuksesta seuraava vahingonkorvausvastuu ei saa olla laajuudeltaan suhteeton velalliselle tulevaan vastikkeeseen nähden. B oli suorittanut porauksen vastikkeetta. Tavanomainen porausmaksu oli 100 - 200 markkaa pallolta.

Asiassa oli ilmeistä, etteivät asianosaiset olleet porauksesta sopiessaan ottaneet lainkaan huomioon sitä, että virheellisestä työsuorituksesta saattaisi syntyä suuri vahinko. Toisaalta pallojen porausta suorittavat henkilöt yleensä, kuten B:kin, olivat tietoisia siitä, että palloja käytetään kilpailuissa ja että ulkomailla pidettävissä kilpailuissa oli huomattavia rahapalkintoja.

B ei ollut voinut kuitenkaan tehtävää suorittaessaan ilman A:n ilmoitusta tietää, missä tilaisuudessa palloa tultiin käyttämään. Näin ollen myöskään vahinko ei ollut ollut B:n ennalta arvattavissa.

Hovioikeus hylkäsi kanteen ja vapautti B:n kaikesta korvausvelvollisuudesta.

Eri mieltä olleen jäsenen, hovioikeudenneuvos Hopun lausunto:

Hoppu on ollut hovioikeuden edellä selostetun tuomion kolmesta ensimmäisestä kappaleesta ilmenevällä kannalla ja on lisäksi lausunut seuraavaa:

Pallon poraaja ei voi kuitenkaan tehtävää suorittaessaan ilman tilaajan ilmoitusta tietää missä kilpailuissa palloa tullaan käyttämään. Näin ollen myöskään näin suuri vahinko ei ole ollut B:n ennalta arvattavissa. Toisaalta A ei ollut, kuten käräjäoikeuskin oli todennut, käyttänyt hyväkseen kilpailusääntöjen mukaista mahdollisuutta tarkastaa kilpailussa käyttämänsä pallot. Katson, huomioon ottaen edellä mainitut vahingon suuruuden ennalta-arvaamattomuus ja A:n myötävaikutus hänelle aiheutuneeseen vahinkoon, että B on velvollinen korvaamaan A:lle aiheutuneesta vahingosta 10 000 markkaa. Velvoitan B:n suorittamaan A:lle vahingonkorvaukseksi 10 000 markkaa korkoineen.

Perustelut

B, joka on porannut keilapalloja ammatikseen, on A:n toimeksiannosta porannut kanteessa tarkoitetun keilapallon. Se on kysymyksessä olevassa keilailukilpailussa Singaporessa todettu Kansainvälisen keilailuliiton FIQ:n sääntöjen vastaisesti sivupainoltaan ylipainoiseksi. Tämän seurauksena A:n kilpailusuoritus on hylätty ja hän on menettänyt oikeutensa saada palkinnot, joihin hänen keilaamansa tulos olisi oikeuttanut.

B ei ole poraustehtävän yhteydessä punninnut keilapalloa. B ei ole näyttänyt, että A olisi ottanut huolehtiakseen tavanmukaisesti pallon poraajan tehtäviin kuuluvasta pallon painon sääntöjenmukaisuuden tarkastamisesta. Palloa A:lle luovuttaessaan B ei myöskään ole varmistautunut siitä, että A olisi tullut tietoiseksi pallon punnitsemattomuudesta. B ei siten ole osoittanut, että pallon punnitsematta jättäminen ennen sen luovuttamista A:lle olisi jäänyt A:n vastuulle.

B on tuntenut A:n ja ollut tietoinen siitä, että A:lla on ollut hyvät mahdollisuudet menestyä kovatasoisissakin keilailukilpailuissa, joissa myös oli mahdollisuus voittaa erikoispalkintoja. B:n on tullut A:n palloa poratessaan ottaa huomioon, että A:n kilpailusuoritus saatetaan keilapallon sääntöjenvastaisuuden vuoksi hylätä, jolloin A:lle voi aiheutua vahinkoa kilpailun palkintojen menettämisestä. A:n keilailukokemus ja -saavutukset huomioon ottaen ei myöskään voida pitää täysin poikkeuksellisena, että hän keilaisi kilpailussa 300 pisteen tuloksen, joka saattoi olla edellytyksenä erikoispalkinnon voittamiselle. Tällaisen keilailusuorituksen hylkäämisestä aiheutuvaa vahinkoa ei siten ole sellaisenaan pidettävä ennalta arvaamattomana. Kysymyksessä olevassa tapauksessa A:n voittamien erikoispalkintojen arvo on kuitenkin poikennut niin paljon tuolloin tiedossa olleista tavanomaisista palkintojen arvoista, ettei B ole kohtuudella voinut ottaa ennakolta huomioon sitä, että A:lle voisi aiheutua suorituksen hylkäämisestä sen suuruinen vahinko, mistä häneltä nyt vaaditaan korvausta.

A on ilmoittanut olleensa siinä käsityksessä, että B:n antaessa keilapallon hänelle se oli ollut asianmukaisesti punnittu. A ei ole ollut palloa porattaessa paikalla eikä B A:n mukaan ollut maininnut mitään pallon punnitsemisesta. Näin ollen A:n käsitys pallon punnitsemisesta porauksen yhteydessä on perustunut vain hänen olettamukseensa. A on myös tiennyt, ettei palloa ollut punnittu sen jälkeen, kun hän oli pallon saatuaan viimeistellyt poratut reiät ja kokeillut samalla palloa keilaradalla.

Kilpailun sääntöjen mukaan kilpailija vastasi siitä, että hän oli huolehtinut kaikkien turnauksen aikana käyttämiensä pallojen painojen ja muiden ominaisuuksien olevan Kansainvälisen keilailuliiton FIQ:n sääntöjen ja määräysten mukaiset. Kysymyksen ollessa henkilökohtaisesta kilpailuvälineestä on lähtökohta se, että keilaaja vastaa itse kilpailussa käyttämiensä keilapallojen sääntöjenmukaisuudesta. Kilpailun sääntöjen mukaan A:lla olisi ollut mahdollisuus ennen kilpailua punnituttaa pallot kilpailun järjestäjien toimesta ja siten varmistua pallojen sääntöjenmukaisuudesta. A on myös tiennyt, että osallistuminen kilpailuun sääntöjenvastaisella pallolla voi aiheuttaa kilpailusuorituksen hylkäämisen ja samalla kilpailun erikoispalkintoihinkin oikeuttavan tuloksen mitätöitymisen. Tämän riskin A olisi voinut välttää tarkistuttamalla pallonsa ennen kilpailua. Koska hän ei ollut varmistautunut siitä, että sääntöjenvastaiseksi osoittautunut pallo oli aikaisemmin punnittu, on hänellä kerrotuissa olosuhteissa ollut perusteltua aihetta huolehtia pallon tarkistuttamisesta viimeistään kilpailun sääntöjen mukaisessa tarkastustilaisuudessa. Jättäessään tämän tekemättä A on myötävaikuttanut vahingon aiheutumiseen.

A olisi voinut kokonaan välttyä kilpailusuorituksensa hylkäämiseltä ja siten hänelle aiheutuneelta vahingolta tarkistuttamalla keilapallonsa ennen kilpailua. Arvioitaessa vahinkoon johtaneena syynä keskenään A:n laiminlyöntiä ja B:n menettelyä, on pääpaino vahingon aiheutumiseen liittyneet välittömät olosuhteet huomioon ottaen asetettava A:n laiminlyönnille, joka siten on ollut vahingon olennainen syy. Tämän vuoksi ei B ole vastuussa A:n kilpailusuorituksen hylkäämisestä aiheutuneesta vahingosta siltäkään osalta kuin se on ollut B:n ennalta arvattavissa.

Näillä perusteilla Korkein oikeus on ratkaissut asian tuomiolauselmasta ilmenevällä tavalla.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.